Demos-tuki mahdollistaa pohjoismaisia kohtaamisia, joissa yhteisistä haasteista voi kasvaa pysyvämpää yhteistyötä. Ruotsalaisen mielenterveysjärjestö Mindin Johanna Granhage kertoo, miten mielenterveys- ja kriisityötä tekevien järjestöjen verkosto on rakentunut yhteisestä tarpeesta, luottamuksesta ja halusta oppia toisilta yli maarajojen.
Pohjoismainen verkosto ei synny vain siitä, että organisaatioita eri maista kutsutaan mukaan samaan hankkeeseen. Toimiva kumppanuus rakentuu vähitellen yhteisestä tarpeesta, oikeiden kumppaneiden löytämisestä ja luottamuksesta, joka tekee kokemusten jakamisesta aidosti hyödyllistä.
Ruotsalaisen mielenterveysjärjestö Mindin Johanna Granhage on ollut mukana rakentamassa pohjoismaista verkostoa, joka kokoaa yhteen mielenterveys- ja kriisityötä tekeviä järjestöjä Ruotsista, Norjasta ja Suomesta. Verkoston tavoitteena on luoda alusta, jossa samankaltaista työtä tekevät järjestöt voivat oppia toisiltaan, jakaa käytännön kokemuksia ja rakentaa henkilökohtaisia yhteyksiä yli maarajojen.
Ajatus verkostosta sai alkunsa hyvin käytännönläheisestä tilanteesta. Mindissä oltiin uudistamassa puhelin- ja chat-järjestelmää, ja työn yhteydessä alettiin kartoittaa, millaisia ratkaisuja muilla samankaltaista työtä tekevillä järjestöillä oli käytössään. Selvitystyö johti yhteyteen norjalaisen mielenterveysjärjestö Kirkens SOS:in kanssa. Ensimmäiset keskustelut osoittivat nopeasti, että organisaatioilla oli paljon yhteistä.
– Huomasimme hyvin nopeasti, että jaoimme monia samanlaisia haasteita ja kokemuksia, Granhage kertoo.
Keskustelu toisen pohjoismaisen järjestön kanssa tuntui myös uudella tavalla avoimelta. Kansallisesti saman alan toimijat voivat tehdä yhteistyötä, mutta samalla ne voivat kilpailla samoista rahoituksista, näkyvyydestä ja yleisöistä. Pohjoismaisessa yhteistyössä asetelma oli toinen. Kun suoraa kilpailua ei ollut, kokemuksia oli helpompi jakaa.
Yhteinen tarve toi organisaatiot yhteen
Ensimmäinen yhteys norjalaiseen kumppaniin käynnisti ajatuksen laajemmasta pohjoismaisesta verkostosta. Jos samankaltaiset järjestöt ratkovat eri maissa samoja kysymyksiä, miksi kokemuksia ei jaettaisi systemaattisemmin.
Suomesta luontevaksi kumppaniksi nousi MIELI ry. Mind tunsi jo entuudestaan järjestön työtä ja tiesi, että sillä oli samankaltaisia palveluita. Myös MIELI ry:n ruotsinkielinen toiminta loi yhteistä tarttumapintaa.
Kun Granhage otti yhteyttä mahdollisiin kumppaneihin ja kysyi kiinnostusta verkoston rakentamiseen, vastaus tuli nopeasti.
– Vastaus oli hyvin nopea kyllä. Se kertoi, että tämä on jotain, mitä me kaikki tarvitsemme ja haluamme rakentaa, Granhage kuvailee.
Kumppanit löytyivät siis sekä aiempien yhteyksien että käytännön työn kautta. Verkoston rakentaminen ei lähtenyt abstraktista ajatuksesta tehdä pohjoismaista yhteistyötä, vaan konkreettisesta havainnosta. Eri maissa tehdään samankaltaista työtä, mutta yhteistä tiedonvaihtoa voisi olla enemmän.
Pohjoismaisuus luo yhteisen pohjan
Granhagen mukaan Pohjoismaat tarjoavat hyvän lähtökohdan verkostolle, koska organisaatioiden toimintaympäristöissä on paljon samaa. Yhteinen ymmärrys ei synny vain kielestä, vaan myös samankaltaisista tavoista keskustella, tehdä työtä ja hahmottaa yhteiskunnallisia kysymyksiä.
Samaan aikaan maiden väliset erot tekevät yhteistyöstä kiinnostavaa. Juuri samankaltaisuuden ja erojen yhdistelmä tekee verkostosta hyödyllisen. Kumppanit ymmärtävät toistensa työtä, mutta voivat silti tarjota uusia näkökulmia.
Pohjoismainen verkosto voi myös madaltaa kynnystä puhua keskeneräisistä asioista. Granhagen mukaan oppimista ei synny vain onnistumisten jakamisesta. Todellinen hyöty syntyy silloin, kun organisaatiot uskaltavat kertoa myös haasteista ja epävarmuuksista.
Luottamus syntyy ihmisten välillä
Vaikka verkostoa rakennetaan organisaatioiden välille, Granhage korostaa henkilökohtaisten suhteiden merkitystä. Verkosto ei ole vain kokouksia, dokumentteja tai yhteinen Teams-kanava. Se syntyy siitä, että ihmiset oppivat tuntemaan toisensa.
Työ käynnistyi pienemmässä projektiryhmässä, jossa on edustajia kaikista mukana olevista organisaatioista. Ryhmä on tavannut digitaalisesti, suunnitellut verkoston ensimmäistä yhteistä tapaamista ja keskustellut siitä, mitä yhteistyöllä halutaan saavuttaa.
Digitaalisten tapaamisten rinnalle on suunniteltu kolme fyysistä konferenssia, yksi Tukholmaan, yksi Osloon ja yksi Helsinkiin. Tavoitteena on, että tapaamisiin osallistuu aina sama noin 15 henkilön ydinjoukko, viisi kustakin organisaatiosta.
Tämä on Granhagen mukaan tärkeää luottamuksen kannalta. Jos tapaamisissa olisi joka kerta eri ihmiset, yhteyksien olisi vaikeampi syventyä. Kun samat ihmiset kohtaavat uudelleen, kynnys ottaa yhteyttä myös tapaamisten välillä madaltuu.
– Emme halua verkostoa, jossa pidetään vain kokouksia. Haluamme verkoston, jossa ihmiset voivat helposti auttaa toisiaan ja ottaa yhteyttä myös tapaamisten ulkopuolella, Granhage korostaa
Kumppanuuden pitää tuntua yhteiseltä
Mind toimii verkoston koordinoivana organisaationa, mutta Granhage painottaa, ettei verkosto saa rakentua vain yhden järjestön näkökulmasta. Kumppanuuden pitää tuntua kaikkien yhteiseltä.
Verkoston ensimmäinen tavoite on kokemusten jakaminen. Kun saman alan järjestöt Suomesta, Ruotsista ja Norjasta kokoontuvat yhteen, mukana on paljon käytännön osaamista auttavista palveluista, vapaaehtoistyöstä, kriisityöstä ja mielenterveyden kysymyksistä.
Yhteinen keskustelu voi auttaa järjestöjä kehittämään omaa työtään. Verkostossa voidaan jakaa kokemuksia esimerkiksi teknisistä järjestelmistä, vapaaehtoisten koulutuksesta, eettisistä kysymyksistä ja uusista toimintatavoista.
Granhage näkee verkostossa mahdollisuuksia myös yhteiseen vaikuttamiseen. Kun järjestöt tuntevat toistensa työtä paremmin, he voivat tunnistaa teemoja, joissa pohjoismainen ääni on vahvempi kuin yksittäisen organisaation ääni.
Verkoston rakentamiseen tarvitaan aikaa
Granhagen kokemuksen mukaan toimivan verkoston rakentamista ei voi kiirehtiä. Ennen varsinaista yhteistyötä tarvitaan aikaa sille, että kumppanit keskustelevat tavoitteista, toimintatavoista ja siitä, millainen rakenne palvelee kaikkia.
Digitaaliset työkalut helpottavat arjen yhteydenpitoa ja dokumenttien jakamista. Kasvokkaiset tapaamiset puolestaan rakentavat luottamusta tavalla, jota etäpalaverit eivät aina pysty korvaamaan. Tärkeää on myös löytää verkostolle ydinjoukko. Kun samat ihmiset osallistuvat työskentelyyn, yhteistyöstä voi tulla jatkuvaa eikä se jää yksittäisten tapaamisten varaan.
Lopulta pohjoismainen verkosto rakentuu yksinkertaisista asioista. Yhteisestä tarpeesta, oikeista kumppaneista, henkilökohtaisista yhteyksistä ja tilasta, jossa voi puhua avoimesti. Kun nämä toteutuvat, verkostosta voi tulla jotain enemmän. Siitä voi tulla paikka, jossa yhteiskunnan toimijat oppivat toisiltaan ja vahvistavat ääntään yhdessä.
Katso Demos-tukiohjelman hakuajat ja lue lisää ohjelman avustusmahdollisuuksista täältä.