Vaikka liikkuvuustuessa ei vielä toistaiseksi ole käytössä erityistä lisäkannustinta hitaammalle matkanteolle, matkan voi kuitenkin hakiessaan suunnitella siten, että myös tukisumma nousee. Apurahansaaja voi vapaasti päättää, millä kulkupelillä matkan haluaa tehdä. Apurahaa haetaan järjestelmästä valitsemalla matkakohde ja matkan ajankohta. Matkaan voi järjestelmässä suunnitella lisäetappeja, jos esimerkiksi maitse tai meritse tapahtuva matka vaatii yöpymistä matkan varrella ja näin ollen suurempaa tukisummaa.
Esimerkiksi maantieteellisten ja infrastruktuuriin liittyvien seikkojen takia Pohjoismaiden ja Baltian maiden alueella ei välttämättä ole mahdollista valita maitse tapahtuvaa matkaa joka kerta. Moni taiteilija kuitenkin suosii maitse tai meritse tapahtuvaa hitaampaa matkustamista, jos se matkakohteen ja matkaan varatun ajan puitteissa on mahdollista.
”Jos matkustamiseen menee alle vuorokausi, ja päädyn aivan toiseen maahan, en pidä sitä kovin hitaana. Esimerkiksi tämän apurahan yhteydessä matkalla Turusta Riikaan oli oikeastaan ihan kätevää vältellä lentämistä: olisin joutunut joka tapauksessa ostamaan erikseen lentolipun sellolle, mikä olisi nostanut kustannuksia. Hidas matkustaminen on tosi jees, jos on vaan aikaa tarpeeksi.
Mahdollisuuksien mukaan haluan välttää lentämistä: tällä matkalla se oli mahdollista aikataulujen ja taloudellisten resurssien puolesta, joten miksikäs ei. Ympäristölle on parempi välttää lentämistä. Koska ajatuksena oli viedä Ensemble for New Music Tallinn -ryhmän soittimet ja muut varusteet Tallinnasta Riikaan henkilöautolla, pystyin myös toimimaan tarvittaessa kakkoskuskina ja vähintään matkaseurana ykköskuskille”, Teemu Mastovaara toteaa.
Teemu Mastovaaran mukaan hitaampi matkanteko tuo myös lisäarvoa taiteelliselle työskentelylle. Kun matka kestää kauemmin, ehtii nähdä muutokset maisemassa sekä kokea kulttuurin muutokset. Tällöin matkasta saa enemmän irti, mikä todennäköisesti heijastuu myös taiteelliseen tekemiseen jossakin vaiheessa, kun maailmasta oppii enemmän. Teemu toteaa, että matkustamisen aikana syntyy myös mahdollisuus luoda syvempiä suhteita kollegoihin, jos matkaa tehdään vuorokausien ajan yhdessä.
Pohjoismaiden ministerineuvoston tavoitteena on tehdä Pohjolasta maailman kestävin ja integroitunein alue vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteet kestävyydelle voivat jossain määrin tuntua ristiriitaiselta ammattitaitelijoiden kansainvälistymistarpeiden kannalta, mutta liikkuvuusohjelman puitteissa ajatellaan, ettei vastuuta kestävyydestä voi sälyttää yksittäisille taiteilijoille. Ohjelman hakemukset arvioidaan lähtökohtaisesti hakijan ammattimaisuuden perusteella, eikä lentämisestä anneta miinuspisteitä. Hakijat joutuvat kuitenkin hakemuksissa perustelemaan kulkuneuvon valinnan suhteessa haettavaan toimintaan ja joutuvat näin ollen pohtimaan omaa rooliaan laajempien kestävyystavoitteiden kannalta.
Teemu Mastovaara näkee asian pragmaattisesti.
”Yleishuomiona sanoisin, että alani tahto kesyttää turhaa matkustamista ei ole huono, mutta voisi olla parempikin. Useimmat tuntemani varsinkin uuden taidemusiikin parissa työskentelevät kollegat haluavat välttää lentämistä. Yleisesti musiikin parissa tilanne on ehkä tasaisempi: osa välttelee lentämistä, osa ei. On kuitenkin realismia, että alalla on etua toimia kansainvälisesti: kysyntää on enemmän, joten itsensä ja perheen elättämiseksi voi olla tarpeen hakeutua paikallisten ja kansallisten yhteisöjen lisäksi myös kansainvälisiin yhteisöihin ja järjestää kansainvälisiä projekteja tai olla mukana kansainvälisissä projekteissa. Tällöin matkustaminen täytyy usein toteuttaa sillä tavalla, kuin se on aikataulujen ja resurssien suhteen mahdollista.”
Pohjoismaiden ja Baltian maiden liikkuvuusohjelma kannustaa ympäristöystävällisiin matkustustapoihin. Liikkuvuustuella on vuosittain kolme hakukierrosta, kaksi keväällä ja yksi syksyllä.
Lue lisää osoitteessa https://www.nkk.org/fi/liikkuvuustuki/
*Qullaq-esityksen ovat luoneet skotlantilainen viulisti Aidan O’Rourke sekä kolme grönlantilaista esiintyvää taiteilijaa: Nive Nielsen, Hans-Henrik Suersaq Poulsen ja Mikè Fencer Thomsen. Ohjaus Valerio Peroni ja Alice Occhiali. Teos on kiertänyt useissa maissa ja sen toteuttaa aina eri kokoopano. Riiassa nähdyn teoksen myötä yhdistyivät monenlaiset toimijat: Ensemble for New Music Tallinn (jota Teemu Mastovaara itse edusti), paikalliset jousisoittajat sekä Baltic Music Days ja Nordic Music Days -festivaalit.