Visuaalinen taide on yhä enemmän osa digitaalista ”jakamiskulttuuria”, ja kehitys on entisestään vahvistunut koronapandemian aikana. Miten tämä vaikuttaa tapaamme ymmärtää museoiden, gallerioiden, taidehallien tai itse taiteilijoiden jakamiskäytäntöjä?
Millä tavoin viihde-elektroniikka ja digialustat, joiden kautta sisältöä on koronapandemian aikana jaettu, ovat vaikuttaneet taiteen levityskäytäntöihin eri instituutioissa? Kamerapohjainen taide on osoittautunut erityisen sopivaksi uusille levitys- ja jakamisalustoille, ja se nivoutuu nykyisin tiiviisti yhteen digitaalisen ja verkkopohjaisen infrastruktuurin kanssa. Millaisia ovat käytettävien alustojen tekniset edellytykset, ja miten ne vaikuttavat jaettavan taiteen esteettisiin ominaisuuksiin?
Valokuva- ja uusmediakuraattori Susanne Østby Sæther ja pääkuraattori Caroline Ugelstad Oslon Henie Onstad -taidekeskuksesta ovat tutkineet visuaalisen taiteen uusia digitaalisia jakelu- ja levityskanavia. Hanketta on rahoittanut Norjan kulttuurineuvosto. Østby Sæther ja Ugelstad keskustelevat aiheesta taidekriitikko Helen Korpakin kanssa.
